Hevosen pihattoasuminen - miksi hevonen tarvitsee lauman?

Hevonen ei ole luotu elämään yksin karsinassa – miksi pihattoasuminen on hevosen luontainen tapa elää?

Mitä jos yksi vanhimmista hevosenpidon perinteistä onkin yksi suurimmista haasteista hevosen hyvinvoinnille?

Hevonen on ennen kaikkea laumaeläin. Se on luotu liikkumaan, laiduntamaan, kommunikoimaan lajitovereidensa kanssa ja elämään osana yhteisöä. Silti suuri osa nykypäivän hevosista viettää huomattavan osan elämästään yksin karsinassa ja ulkoilee pienessä tarhassa – usein vielä yksin.

Mutta kuinka hyvin tällainen elämä vastaa hevosen todellisia tarpeita?

Uskon, että hevosen hyvinvoinnin lähtökohtana pitäisi olla hevonen itse. Ei ihmisen tottumukset, tallirakennusten asettamat rajoitteet tai vuosikymmeniä vanhat toimintamallit.

Hevonen on luotu elämään laumassa ja liikkumaan

Hevosen luontaiset käyttäytymistarpeet ovat hyvin selkeät. Se on sosiaalinen eläin, joka tarvitsee lajitovereidensa seuraa. Se on myös laiduntava eläin, jonka luontainen tapa hankkia ravintoa on liikkua ja syödä pieniä määriä pitkin päivää.

Luonnossa hevonen käyttää suuren osan vuorokaudestaan ravinnon etsimiseen ja syömiseen. Samalla se liikkuu, vaihtaa paikkaa, lepää, leikkii ja ylläpitää sosiaalisia suhteita muihin hevosiin.

Laumaelämä ei tarkoita hevoselle vain sitä, että lähettyvillä on muita hevosia. Se tarkoittaa mahdollisuutta muodostaa suhteita, olla vuorovaikutuksessa, hoivata toisiaan, leikkiä ja liikkua yhdessä.

Kun hevonen suljetaan tuntikausiksi yksin karsinaan ja sen liikkuminen rajoittuu pieneen tarhaan, siltä jäävät helposti toteutumatta monet sille lajityypilliset käyttäytymistarpeet.

Mihin patoutunut energia purkautuu?

Oletko koskaan miettinyt, miksi muuten hyväkäytöksinen hevonen saattaa muuttua ratsastaessa levottomaksi, pukitella, säntäillä tai tuntua siltä kuin sillä olisi loputtomasti ylimääräistä energiaa?

Kaikki tällainen käyttäytyminen ei tietenkään johdu elinolosuhteista. Taustalla voi olla esimerkiksi kipua, epäsopiva varustus, pelkoa tai muita terveydellisiä ja koulutuksellisia syitä.

Mutta yksi asia kannattaa ottaa huomioon: hevosen pitäisi saada toteuttaa luontaista liikkumisen tarvettaan myös ilman ihmistä.

Laumassa hevoset leikkivät, laukkaavat, spurttailevat, pukittelevat ja ottavat toisistaan mittaa. Ne saavat liikkua omalla tavallaan ja omassa tahdissaan.

Jos nämä mahdollisuudet puuttuvat arjesta, voi olla, että osa hevosen tarpeista ja energiasta purkautuu tilanteissa, joissa ihminen on mukana – esimerkiksi ratsastaessa.

Meille on tullut hevosia, joissa tuntuu olevan valtavasti patoutunutta energiaa ja joiden kanssa arki on ollut aluksi haastavaa.

Kun nämä hevoset ovat saaneet muutaman kuukauden ajan elää laumassa, pihatossa ja suurella, vaihtelevalla alueella, olemme huomanneet merkittäviä muutoksia niiden olemuksessa ja käyttäytymisessä.

Hevoset ovat tasapainottuneet sekä henkisesti että fyysisesti. Osa aiemmin haastavaksi koetusta käyttäytymisestä on vähentynyt huomattavasti.

Emme tietenkään väitä, että pihatto ratkaisisi kaikki hevosen käyttäytymiseen liittyvät ongelmat. Jos hevonen käyttäytyy poikkeavasti, on aina tärkeää selvittää myös mahdolliset kiputilat, sairaudet ja muut taustatekijät.

Mutta hevosen elinympäristön ja lajityypillisten tarpeiden merkitystä ei pitäisi koskaan sivuuttaa.

Eikö suuressa laumassa tule jatkuvasti haavereita?

Tämä on yksi kysymyksistä, joita meiltä kysytään usein.

Meillä asuu lähes 15 hevosen lauma, ja hevosilla on käytössään laaja, vaihteleva metsätarha. Maasto on paikoin kallioista, epätasaista ja mutaista. Alueella on puita, oksia ja luonnonmukaista vaihtelevuutta.

Moni saattaa ajatella, että tällaisessa ympäristössä hevosilla täytyy olla jatkuvasti haavoja, potkuvammoja tai muita tapaturmia.

Mutta koputetaanpa puuta: vakavia lauman aiheuttamia tapaturmia ei ole juurikaan ollut.

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö laumaelämään liittyisi riskejä. Hevoset voivat potkia, purra ja loukata itseään, ja jokaisen hevosen laumaan soveltuvuus sekä ryhmän yhteensopivuus täytyy huomioida.

Mutta hevonen on myös erittäin taitava liikkumaan luonnollisessa ympäristössä. Sen keho ja aistit ovat kehittyneet juuri tällaiseen liikkumiseen.

Toki nykyhevonen, erityisesti pitkälle jalostettu urheiluhevonen, ei välttämättä ole fyysisiltä ominaisuuksiltaan samanlainen kuin luonnonvarainen hevonen. Myös ikä, terveydentila, rakenne ja aikaisemmat elinolosuhteet vaikuttavat.

Jos hevonen on elänyt koko elämänsä tasaisella alustalla ja pienessä tarhassa, sen lihaksisto, tasapaino ja koordinaatio eivät välttämättä ole valmiita vaihtelevaan maastoon.

Siksi siirtyminen luonnonmukaisempaan ympäristöön pitää tehdä yksilöllisesti ja asteittain. Hevosen täytyy saada aikaa kehittää lihaksistoaan, tasapainoaan ja liikkumisvarmuuttaan.

Miksi kaikki hevoset eivät vielä asu pihatossa?

Hevosten pito on Suomessa pitkälti rakentunut perinteisen karsinatallin ympärille. Tallirakennuksia, toimintamalleja ja hevosenhoitoa on suunniteltu vuosikymmenten ajan tämän ajatuksen pohjalta.

En usko, että kyse on siitä, etteivät ihmiset välittäisi hevosistaan. Päinvastoin. Useimmat hevosenomistajat haluavat tarjota hevoselleen parasta mahdollista hoitoa.

Kyse on usein perinteistä, tiedon puutteesta, käytännön mahdollisuuksista ja siitä, millaiseksi hevosenpito on aikanaan rakentunut.

Karsinatallin muuttaminen aktiivipihatoksi ei myöskään ole yksinkertainen projekti. Se vaatii tilaa, sopivaa maastoa, toimivia ruokintaratkaisuja, suoja- ja lepoalueita sekä huolellista suunnittelua. Kaikilla talleilla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta tällaiseen muutokseen.

Silti uskomme, että hevosenpito tulee muuttumaan tulevaisuudessa merkittävästi.

Tutkimustieto hevosen lajityypillisistä tarpeista lisääntyy, ja samalla ymmärryksemme hevosen hyvinvoinnista syvenee. Meidän tehtävämme on uskaltaa tarkastella myös niitä toimintatapoja, joita olemme pitäneet itsestäänselvyyksinä.

Sopiiko laumaelämä jokaiselle hevoselle?

Olen joskus kuullut kommentin: ”Tälle hevoselle ei sovi laumaelämä.”

Tämä on ajatus, jonka äärelle pysähdyn aina.

Näkemykseni on, että jokainen hevonen tarvitsee lajitovereidensa seuraa. Hevonen on sosiaalinen laumaeläin, ja mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen on yksi sen perustavanlaatuisista lajityypillisistä tarpeista.

Mutta se, että hevonen on laumaeläin, ei tarkoita sitä, että mikä tahansa lauma tai mikä tahansa laumaympäristö olisi sille sopiva.

Jos hevonen ei sopeudu laumaan, kannattaa ensimmäiseksi tarkastella olosuhteita. Onko laumassa riittävästi tilaa? Onko ruokintapaikkoja tarpeeksi? Pääsevätkö kaikki hevoset juomaan ja syömään rauhassa? Onko ympäristö suunniteltu niin, että hevosilla on mahdollisuus väistää toisiaan ja välttää konflikteja?

Esimerkiksi liian ahtaissa ruokintatilanteissa lauman arimmat ja alempiarvoiset hevoset voivat joutua väistämään jatkuvasti muita. Ne saattavat jäädä ilman riittävää ravintoa tai eivät uskalla mennä juomaan. Pahimmillaan tästä voi syntyä jatkuvaa stressiä, joka vaikuttaa hevosen hyvinvointiin monella tavalla.

Olemme kohdanneet myös tällaisia haasteita omassa toiminnassamme. Olemme joutuneet tarkastelemaan ratkaisuja uudelleen, muuttamaan järjestelyjä ja miettimään, miten jokaiselle hevoselle voidaan taata riittävä tila ja mahdollisuus toteuttaa perustarpeitaan.

Lauman toimivuus ei siis ole vain hevosten välinen asia. Se on myös ihmisen vastuulla.

Meidän tehtävämme on rakentaa sellaiset olosuhteet, joissa erilaiset hevosyksilöt voivat elää turvallisesti yhdessä. Se tarkoittaa riittävästi tilaa, toimivia ruokinta- ja juomaratkaisuja, mahdollisuutta väistää ja tarvittaessa myös sopivien laumakokoonpanojen muodostamista.

Tietenkin on olemassa yksilöllisiä tilanteita, joissa hevosen terveydentila, vammat tai erityistarpeet vaativat omanlaisiaan ratkaisuja. Laumaelämä ei tarkoita sitä, että kaikki hevoset pitäisi sijoittaa samaan ryhmään tai samoihin olosuhteisiin.

Mutta lähtökohtaisesti en halua hyväksyä ajatusta siitä, että jokin hevonen olisi yksinkertaisesti sopimaton laumaeläimeksi.

Ehkä meidän pitäisikin kysyä hevosen sijaan itseltämme: olemmeko me ihmiset onnistuneet luomaan sellaiset olosuhteet, joissa hevonen voi elää lajilleen ominaisella tavalla?

Hevoslaumaa Horse Haytec:n heinäautomaatin ympärillä ruokailemassa.

Pihatto ei ole pelkkä katos – hevosen hyvinvointi vaatii oikeat olosuhteet

Kun hevosenpidossa siirrytään kohti luonnonmukaisempia ratkaisuja ja pihattoasumista, vastaan tulee myös uusi haaste: mitä pihatolla oikeastaan tarkoitetaan?

Olemme jo nyt huomanneet, että pihatoksi saatetaan kutsua hyvinkin erilaisia ratkaisuja. Joskus kyseessä on käytännössä ulkotarha, jossa on katos. Hevoset saattavat asua tällaisessa ympäristössä ympäri vuorokauden ja vuodenajasta riippumatta.

Mutta pelkkä katos ei tee tarhasta pihattoa.

Pihatossa hevosilla tulee olla oikea sisätila, jossa on kuiva, turvallinen ja kuivitettu makuualue. Tilassa täytyy olla riittävästi suojaa tuulelta ja muilta sääolosuhteilta. Jokaisella hevosella tulee olla mahdollisuus päästä suojaan ja levätä rauhassa. Myös lauman hierarkia on huomioitava: kaikkien hevosten, myös arvoasteikossa alempana olevien, pitää päästä esteettä sisälle ja ulos.

Meidän mielestämme tässä on yksi tulevaisuuden hevosenpidon merkittävistä kysymyksistä.

Jos pihattoasumisesta tulee yhä suositumpaa ja sitä aletaan markkinoida hevosen hyvinvointia edistävänä vaihtoehtona, täytyy myös varmistaa, että tarjottavat olosuhteet todella vastaavat sitä, mitä pihattoasumisella tarkoitetaan.

Pelkkä nimike ei takaa hyvinvointia.

Tarvitaanko hevosenpidolle tarkempia standardeja?

Mielestäni tarvitaan.

Olisi tärkeää, että hevosten pitopaikoille asetettaisiin entistä selkeämpiä, tutkimustietoon perustuvia vaatimuksia myös käytettävissä olevan ulkoilualueen suhteen.

Esimerkiksi kuinka paljon tilaa viidellä hevosella tulisi olla käytössään? Millainen maasto mahdollistaa riittävän liikkumisen? Miten alueen pohja, ruokintapaikat, kulkureitit ja lepoalueet tulisi suunnitella?

Pelkkä hehtaarimäärä ei tietenkään kerro kaikkea. Olennaista on myös se, miten alue on suunniteltu ja kuinka hyvin se mahdollistaa hevosten luontaisen käyttäytymisen.

Toivoisin, että lainsäädäntöä ja valvontaa kehitettäisiin tähän suuntaan. Pihattoasumisen yleistyminen on hyvä asia vain silloin, kun se todella parantaa hevosen elämänlaatua.

En halua, että vanhan karsinatalliajattelun tilalle syntyy uusi tapa pitää hevosia olosuhteissa, jotka eivät tosiasiassa vastaa niiden tarpeita.

Meille pihatto ei ole vain rakennus tai katos. Se on kokonaisuus, jossa hevosen on mahdollista elää laumassa, liikkua vapaasti, levätä turvallisesti ja toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään.

Hevosen hyvinvointi ei synny siitä, mitä me kutsumme sen kodiksi, vaan siitä, millaista elämää se siellä saa elää.

Pihatto ei yksin riitä – kokonaisuus ratkaisee

On tärkeää muistaa, ettei pelkkä pihatto automaattisesti tarkoita hyvää hevosen elämää.

Hevosen hyvinvointi syntyy kokonaisuudesta. Siihen kuuluvat muun muassa:

  • Mahdollisuus elää yhteensopivassa hevoslaumassa.

  • Riittävästi tilaa liikkua ja toteuttaa luontaista käyttäytymistä.

  • Mahdollisuus syödä karkearehua pitkin päivää.

  • Laadukkaat lepo- ja makuupaikat.

  • Säältä ja olosuhteilta suojaavat tilat.

  • Turvalliset ja toimivat ruokinta- ja juomaratkaisut.

  • Yksilöllinen terveydenhoito ja riittävä seuranta.

  • Oikea liikunnan määrä

Hyvin suunniteltu pihatto tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa näitä tarpeita tavalla, joka on lähempänä hevosen luontaista elämää.

Me HALIlla haluamme nähdä hevosen ennen kaikkea hevosena

Meille hevosten hyvinvointi ei ole vain yksi osa hevostoimintaa. Se on koko toimintamme lähtökohta.

Haluamme tarjota hevosille mahdollisuuden elää laumassa, liikkua, levätä, syödä ja olla hevosia. Haluamme nähdä niiden muodostavan ystävyyssuhteita, puuhailevan yhdessä ja liikkuvan vapaina omassa ympäristössään.

Ja ehkä kaikkein palkitsevinta on nähdä, miten hevonen muuttuu, kun sen ei tarvitse enää vain sopeutua ihmisen rakentamaan arkeen, vaan sen arjessa on tilaa myös hevosen omille tarpeille.

En ajattele, että meillä olisi kaikkiin hevosenpidon kysymyksiin vastaukset. Ei todellakaan ole. Opimme itsekin jatkuvasti uutta. Tietoa hankkimalla, yrityksen ja erehdyksen kautta. Elämällä hevosten ympäröimänä. Mutta yhden asian olen halunnut ottaa toimintamme perustaksi:

Kun mietimme, mikä on hevoselle parasta, meidän täytyy uskaltaa katsoa maailmaa hevosen silmin.

Sillä hevonen ei ole syntynyt seisomaan yksin karsinassa. Se on syntynyt elämään, liikkumaan ja kuulumaan laumaan.

Kaisa

HALI Hideaway – hevosen hyvinvointia hevosen ehdoilla.